Moikka,
nyt on kauden 2009 ensimmäiset maailman cup -pisteet plakkarissa. Lue kuulumiset uusilta nettisivuiltani www.tuulipetaja.net

Tuuli

Hei, tässä vielä kuulumiset vanhankin blogin puolelle… Uudet nettisivuni löytyvät nyt osoitteesta web.me.com/tuulipetaja

Kaksi viikkoa Uuden-Seelannin leirin jälkeen on vierähtänyt nopeasti. Kohta pääsen taas takaisin laudalle Mallorcalla. Nelonen kävi alkuviikosta ihmettelemässä mitä purjelautailija tekee talvella:

Vielä on 2,5 päivää treenejä jäljellä ennen kotimatkaa. Olen tässä lounastauoilla ja illan ratoksi rakennellut uutta nettisivua joka julkaistaan maaliskuun aikana kunhan saan domainit taas toimimaan. Sitä odotellessa laitan tähän muutamia kuvia kuuden viikon ajalta. Treenitunteja on kertynyt runsaasti, tuulta ja aurinkoa riittänyt joka päivälle ja kisoissakin kulki niin mukavasti että viime viikolla sain palkintokaappiin Uuden-Seelannin mestaruuden (avoimessa sarjassa). Kakkoseksi eli viralliseksi NZ National Championiksi ajoi Sail Auckland regatassa voiton vienyt Kate Ellingham. Alkukauden tulokseni on noteerattu ilahduttavasti myös kotimaan mediassa.

Treenit “kotivesillä” Takapunan edustalla

Lenkillä Whangaparaoan niemellä. Uuden-Seelannin mestaruuskisat ajettiin viereisellä Manly beachilla. Kuvassa taustalla Rangitoto island ja Aucklandin pilvenpiirtäjät.

Nikola Girke, Tuuli ja Steff Williams sadetta pitämässä Nikolan autossa.

Kansallismaisemaa Whangaparaoan niemellä.

America’s Cup veneitä ihastelemassa Luis Vuitton Pacific Series satamassa Aucklandissa.

Rata-alue sijaitsi Kohimarama Yacht Clubin edustalla Aucklandin keskustan ja Rangitoto islandin välissä. Kuva Skytowerista viime viikon lepopäivänä.

Kesäinen tervehdys taas täältä eteläiseltä pallonpuoliskolta! Kisakausi on nyt ihan virallisesti avattu. Sunnuntaina päättyneessä nelipäiväisessä Sail Auckland regatassa vastassa oli Uuden-Seelannin, Kanadan, Hongkongin ja Korean tytöt sekä samalla lähtölaukauksella omaa sarjaansa kisanneet alle 19-vuotiaat junnupojat. Maailmanranking pisteitä pojille ei kuitenkaan jaeta ja tiukin taistelu käytiinkin paikallisen treenikaverini Kate Ellinghamin, Kanadan olympiaedustajan Nikola Girken ja minun välillä.

Avauspäivä oli minulle aikamoista sähläystä. Kolmessa kisassa ainoastaan keskimmäisessä starttasin onnistuneesti ja pääsin radalle hyvissä asemissa ja vauhdissa. En kuitenkaan tullut varmistaneeksi ratakaaviota ennen starttia painelin kahden kierroksen jälkeen turvallisessa lähes puolen kierroksen johtoasemassa seuraavalle kääntömerkille asti ennen kuin huomasin että takaa-ajajia ei enää ole lainkaan näköetäisyydellä. Ajoin kolmannen kierroksen vauhdilla loppuun todetakseni että kaikki muut olivat ylittäneet maalilinjan jo kierrosta aikaisemmin ja istuskelivat koutsiveneiden laidalla tankkaamassa seuraavaa kisaa varten. Radan muutoksesta ilmoitetaan aina lähtölinjalla tuomarialuksessa olevalla taululla, mutta purjeen trimmauksen, olosuhteiden tarkkailun ja kisataktiikan pohtimiselta en enää ennen starttia huomannut tarkistaa, oliko rata edelleen sama kuin päivän ensimmäisessä kisassa (joka ei muuten kolmenkaan kierroksen mittaisena kestänyt kuin 25 minuuttia, vaikka tavoiteaika rataa mitoitettaessa on aina 30 min, turhaan lyhensivät prkl). Aloittelijavirhe minulta, mutta onneksi sentään muissa kisoissa pääsin startin ajoitusongelmista huolimatta kohtalaisesti Katen ja Nikolan vauhtiin.

Toinen ja kolmas kisapäivä meni jo huomattavasti vähemmän talviunisissa merkeissä ja päihitin Nikolaa ja Katea sekä vuorotellen että yhtä aikaa. Sunnuntain viimeisessä alkusarjakisassa Kate pääsi kuitenkin varmistamaan regatan voiton kotivesillään. Viimeksi elokuussa olympialaisissa samoista sijoistani kanssani kamppaillut Nikola vei iltapäivän finaalipurjehduksen, mutta jäi silti lopputuloksissa kolmanneksi minun tullessa toisena maaliin ja varmistaessa koko kisan kakkostilan.

Maailman 11. paras, muttei tarpeeksi hyvä

Vaikka kärki oli tasokas ei osallistujia tällä kertaa ollut yhtä paljon kuin viime vuoden Sail Auckland regatassa, jolloin monet Euroopan maat jäivät MM-kisan jälkeen leireilemään Uuden-Seelannin kesään. Kakkostilasta ei siis ole odotettavissa huimaa lisää maailmanrankingpistepottiini. Viime vuoden menestys kantaa kuitenkin yhä hedelmää ja helmikuun alussa päivittyneessä rankingissä nousin taas pykälää lähemmäksi maailman kärkeä: olen nyt 11!

Samaan aikaan kotimaasta kuuluu kummia, kun tuloskehitykseni ei riittänyt seitsemän valtion urheilija-apurahaa saaneen purjehtijan joukkoon. Eri veneluokkien välistä tulosvertailua voi tietenkin spekuloida loputtomiin enkä mielelläni turhaan leuhki olevani sen lähempänä olympiamitalia kuin kukaan eri lajeissa palkoille päässeestä 95 urheilijasta… mutta 16. sija viime olympialaisista on kyllä karua faktaa: purjehduksessa ainoastaan Siljan yngling tiimi ylsi lähemmäksi kärkeä. Ja on kärjessä toivottavasti myös seuraavissa kisoissa, vaikka luokka ja vastustajat vaihtuvatkin. Yleisurheilijoista kourallinen mahtui Pekingissä 16 parhaan joukkoon ja sai OPM:ltä tunnustukseksi kuukausipalkan. Onnea heille! Minun vuotava tilini tulee jatkossa täyttymään edelleen vain vanhempieni palkkapäivinä (onneks isi ja äiti tykkää tehdä pitkää päivää ?). Leiri- ja kilpailukuluista osan kattaa sentään muutama sponsorisopimus, joista tässä talouden taantumassa voinkin olla ikionnellinen.

Ei auta muu kuin jatkaa harjoituksia, voittaa se mitali ja tuoda kotiin näytille.

Saavuin tänne Uuteen-Seelantiin 40 tunnin matkustamisen jälkeen viime torstaina. Olo ei ollut kovinkaan ryvettynyt sillä viimeisen pitkän lennon Singaporesta Aucklandiin ”jouduin” matkustamaan business luokassa kun kone oli täyteen bookattu. Pääsimme aloittamaan treenit viime vuoden MM-kisoista tutulla Takapuna Boating Clubilla heti perjantaina. Paikallisessa treeniryhmässä reilu tusina naistensarjalaista (joihin treenikisoissa luetaan myös samalla 8,5neliön purjeella ajavat alle 19-vuotiaat pojat). Lisäksi mukana on ranskalaisjunnuja Uudesta- Caledoniasta, joten harjoitusradalla on sopivasti actionia.

Maanantaina kisattiin perinteinen Aucklandin vuosipäivän regatta. Voitimme vuorotellen kämppäkaverini Kate Ellinghamin (1,2,3) ja Caledonian junnukärjen (2,3,1) kanssa. Minulle kolme pitkää kisaa (3,1,2) puuskaisessa maatuulessa oli aika kova haaste vasta talviunilta heränneenä ja koko ilta menikin venyttelyalustalla koomaisesti torkkuen. Tiistaiaamun hieronta ja verryttely teki kuitenkin ihmeitä ja ajoin iltapäivällä ihan mielettömän hienot parituntiset treenit. Tuulta oli puuskissa reippaat 10m/s eli oikein iloinen plaanikeli. Vauhti tuntui hyvältä ja starteissa ja muissa erikoistilanteissa laudankäsittelyni riitti ryhmän kärkeen. (Kuvat Robert Haapanen)

Vesitreenin lisäksi olen tehnyt lenkkejä juosten ja fillarilla (aika mäkistä seutua!) ja ehdinpä eilen myös bongata nähtävyyksiä sekä shoppailla parit bikinit Aucklandin keskustassa. Seuraavaksi ohjelmassa on neljä päivää henkilökohtaista treeniä olympiavalmentajani Jon Paul Tobinin kanssa ja ensi viikolla kisataan jo maailmanrankingpisteistä kun Sail Auckland regatta käynnistyy torstaina.

Vuosi on alkanut mukavissa pakkassäissä. Muutamat plussakelit ja vesisateet vei kuitenkin vähäisetkin lumet, ja nyt paljaat jäät suorastaan huutavat surffareita merelle. Tutustuin viime viikonloppuna Lappeenrannassa järjestetyssä talvipurjelautailun EuroCup-tapahtumassa uuteen jääkelkkaan. 6.6 neliön purjeella väline liikkui kohtalaisesti, vaikka tuulta oli “aloittelijalle” varsin siedettävät viitisen metriä sekunnissa. Reippaammalla kelillä nopeudet nousee aivan jäätäviksi ja kypärälle, selkäpanssarille ja muille suojuksille on todella käyttöä. Osallistuin Lappeenrannan kisassa slalom sarjaan. Sivutuuliradalla tärkeintä oli tiukat jiipit. Alkuun tasapainon kanssa tuli pientä hakemista: sileällä jäällä kelkka ohjautuu aika kevyillä painonsiirroilla, ja jos paino siirtyy käännöksessä ulkokurviin niin menohan jatkuu tangentin suuntaan!. Jälleen sai todeta, että Rsx:llä jiippaus vaatii norsunaskelia pikkulautailuun ja jääsurffiin verrattuna. Jo yhden päivän kokemus opetti herkkyyttä siinä määrin, ettei iltapäivästä kurvit enää päätyneet lumipenkkaan ja taisipa kisassa jäädä joku taaksekin.

Tänä viikonloppuna luvassa on toivottavasti vielä muutama päivä talvisurffia. Ennen kuin tiistaina matkaan Uuden-Seelannin kesään aloittamaan lajikauden 2009. Kuulumisiani myös Soneran blogissa.

Kuvat Mikko Nikkinen

Vuosi 2008 alkaa vedellä viimeisiään. Syksyn aikana sain edistettyä opintojani oikein mukavasti. Poikkeuksellisen pitkä yhtäjaksoinen aika kotioloissa antoi myös mahdollisuuden huolellisen peruskuntokauden tekemiseen: arkirutiinit ja aikataulut kun pysyy samana viikko toisensa jälkeen. Kohta joulun pyhien jälkeen on taas aika valmistautua alkuvuoden reissuille. Kalenterini päivittyy pikapuoliin. Lue tuoreimmat kuulumiset myös uuden yhteistyökumppanini Soneran sivuilta.

…11. elokuuta starttaavaan urani ensimmäiseen olympiaregattaan.

Toukokuun alun EM-kisojen jälkeen alkaneesta 12-viikkoisesta harjoituskaudesta on jäljellä enää 2 viikkoa. Huomenna pakkaan Suomi-verkkarit matkalaukkuun ja lennän Qingdaoon hiomaan välineet ja suorituskykyni viimeiseen iskuun.

Valmistautumisjakson viikot 12,11 ja 10 treenasin Mustallamerellä Ukrainassa. Ohjelmassa oli runsaasti kestävyysharjoittelua sekä vesillä että maalla. Aamupäivisin teimme valmentajani JP:n ohjaamia pumppausharjoituksia ja kehitimme tekniikkaani juuri kiinamaisen kevyissä tuulissa. Iltapäivien merituulessa kyyti oli vauhdikkaampaa ja ukrainalainen sparraajani ja ”plaanikelin spesialisti” Olga Maslivets oli oikein antoisaa treeniseuraa. Leirin päätteeksi siirryimme Evpatorian urheilukeskuksesta tunnin automatkan päähän Sevastopolin kaupunkiin, jossa järjestettiin purjehduksen kansalliset mestaruuskisat. RS:X-luokassa osallistujia oli kymmenkunta. Tiukasta neljän päivän kisasta irtosi naisten sarjan Ukrainan mestarin titteli.

Kolmiviikkoiselta Mustanmeren leiriltä jäi käteen runsaasti kestävyystreenitunteja sekä Ukrainan mestaruus.

Kesäkuun alussa olin viikon kotisuomessa. Harjoitusohjelmassa tämä viikko oli kevyempi, joten aikaa jäi muuhunkin juoksemiseen. Visiitti Vierumäen testiasemalle kertoi, että kuntoni on parempi kuin koskaan ennen ja kisapaino kevyelle tuulelle optimaalinen.

Viikot 8,7 ja 6 leireilin Qingdaon olympiavesillä. Kolmeen viikkoon mahtui ainoastaan yksi plaanikelin päivä, muuten olosuhteet olivat paikalle ominaisen sumuisia ja kevyttuulisia. Ukrainassa aloitetut pumppusarjat jatkuivat ja pääsin vertaamaan vauhtiani isommassa ryhmässä. Kesäkuun aikana olympiavesillä leireili melkein kaikkien maiden joukkueet ja 18.-21.6. ajettuun harjoitusregattaan osallistuikin parikymmentä tulevaa vastustajaani tai heidän sparraajaa. Neljästä kisapäivästä kahtena sumu oli kuitenkin niin sakeaa että rataa oli mahdoton nähdä, joten startit peruttiin ja tyydyimme treenaamaan pienryhmissä. Sumussa pumpatessa ei treenikavereita aina edes nähnyt, vaikka purjeen rytke kuului alle 50 metrin päästä. Voimakas virta teki radalla suunnistamisesta vieläkin haastavampaa, mutta rantaan löysimme turvallisesti gps:n avulla. Kisastarteissa reitinvalintani ei ollut parhaasta päästä, mutta etenkin lensseillä pumppuvauhti tuntui riittävän vahvimpienkin vastustajien jyräämiseen.

Olympiavesillä treenaamiseen lisähaastetta toi sumu ja merilevä, joka peitti pahimmillaan heinäkuun alussa suurimman osan kisa-alueista. Massiivinen 10 000 paikallista työllistävä merentyhjennysoperaatio on viime viikkoina kuulemma tuottanut tulosta, ja elokuussa olympiaratojen pitäisi olla purjehduskunnossa.

Viisi viikkoa ennen Olympialaisten alkua harjoitusohjelmaani otettiin terävämpiä ja kestoltaan lyhyempiä pumppuintervalleja ja starttikiihdytyksiä. Sparraajia näihin treeneihin hain Norjasta, jossa viime kauden tutut treenikaverit Jannicke (NOR) ja Bettina (DEN) takasivat säpinää lyhytradalle. Neljän päivän leiriin mahtui sopivasti vähän kaikkia olosuhteita; tuulta 1-20 solmua. Useamman viikon pumpputreenien jälkeen kunnon vauhti tuntui makealta. Meno terävässä aallokossa oli aika rokkenrollia ja lauta tuntui nyt 5kg painonpudotuksen jälkeen hyppivän välillä liiankin iloisesti. Pienen tuunailun jälkeen tuntuma parani ja pärjäsin sparraajille vauhtivertailussa.

Nyt viikot 4 ja 3 olen kerännyt energiaa suomen kesässä ja treenannut kotivesillä. Ilmoja on pidellyt niinkin kivasti, että muutamana iltana Lauttasaaren edustalla poijuja on kiertänyt kymmenkunta surffaajaa erilaisilla vauhtipeleillään. Menin mukaan slalomradalle rs:x-laudallani: hyvää säpinää poijuilla ja tiukkoja jiippitilanteita. Kevyttuulisina päivinä pumppusarjoissa sparrasi sykemittari. Oheistreeneissä jatkuivat lihaskuntopiirit ja kestävyyslenkit juosten ja pyöräillen. Olipa ilo ajaa taas omalla fillarilla (Kiinalaista sisäpyöräilyä väheksymättä).

Edessä on vielä kahden viikon työ kisavälineillä ja –olosuhteissa ennen kuin peli pääsee käyntiin. aikataulu

Hyeresin ja Brestin kisaviikkojen jalkeen on aika palata arkeen ja keskittya treeniin. Paikaksi toukokuun kolmiviikkoiselle tehojaksolle valitsin Ukrainan Evpatoriassa sijaitsevan urheilukeskuksen, jonne maan olympiaedustajat Olga Maslivets ja Maxim Oberemko kutsuivat minut treenaamaan. Samalla aloitan olympialaisiin valmistautumisen henkilokohtaisen valmentajani Jon Paul Tobinin kanssa. Uusiseelantilainen JP on oman kilpauransa ohessa valmentanut ja sparrannut mm kotimaansa olympiajoukkueessa vuosina 2000 ja 2004 ja viimeksi tyoskennellyt Ukrainan tiimille 2007.

Mustameri ei ollut minulle ennestaan tuttu, mutta lampimammat ja tasaisemmat saaolot tekevat paikasta treenin kannalta luotettavamman kuin ensin kalenterissa ollut Hollanti. Urheilukeskus sijaitsee noin 200 000 asukkaan Evpatorian kaupungin laidalla. Naapurivaltioidenkin urheilujoukkueiden suosiman harjoituskeskuksen alueella on mm uimahalli, kaksi jalkapallokenttaa seka yleisurheilun suorituspaikat. Mika parasta keskuksella on myos kilometrin verran omaa biitsia ja purjelautailijoiden valinevaja. Viikonlopun aikana olen ehtinyt tutustua paikkoihin ja ajaa vesilla muutaman ”pitkan siivun” Olgan kanssa. Tuulta on ollut 8-12solmua eli juuri sita mita tarvitsenkin tahmaplaanikelin avotuuliongelmiin.

Huomenna maanantaina aloitamme JP:n valmennuksessa 3-viikkoisen leirin. Kesakuussa ohjelmassa on valiviikko kotimaassa, minka jalkeen valmentautuminen jatkuu Kiinan olympiavesilla. Qingdaossa osallistun myos harjoitusregattaan 19.-23.6.

kuvat Olga Maslivets